Kevät on siis tulossa, toivoa on taas ja on aika katsoa eteenpäin ja jatkaa hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista tulevaisuuden haasteita silmällä pitäen.
Monilla tahoilla onkin nyt herätty kevätaurinkoon ja alettu talkoohengessä ajamaan tärkeitä asioita. Nopeasti on saatu aikaa merkittäviä edistysaskeleita: on toteutettu liharuokakielto koulujen viikko-ohjelmaan, on esitetty pienyrittäjien verotuksen kaksinkertaistamista, on pystytetty lumiukkoja tulevaisuuden lämpimistä talvista muistuttamaan, jne. Kun suomalainen poliittinen eturyhmä, kansalaisaktivisti, virkamies tai muu huippuasiantuntija tarttuu asioihin, niin jälki on maailmanluokkaa, tottakai.
Viimeisimpänä ehdotuksena on esitetty asuntotulon verottamista omistusasunnossa asuvilta. Tämä epäkohta onkin suurimpia yhteiskuntaamme eriarvoistavia vääristymiä kansalaispalkan puuttumisen ohella muuten suhteellisen onnellisessa maassamme. Omistusasunnossa asujathan elävät ikäänkuin muun, järjestäytyneen ja vastuunsa tuntevan kansanosan siivellä käyttäen erikoisasemaansa häikäilemättä omaksi hyväkseen. Ei ihme että asia pitää jämptisti korjata!
Toisaalta, miksi jättää hyvinvoinnin edistäminen kuitenkaan puolitiehen?
Saman tien pitäisi aloittaa verottamaan tupakoimattomia, koska he säästävät järjettömästi rahaa verrattuna tupakoitsijoihin, ja asettavat elämäntavallaan sauhuttelijat epätasa-arvoiseen asemaan - ikäänkuin toisen luokan kansalaisiksi.
Savuttomuustuloksi voitaisiin katsoa esim 1.5 askia kevytmallua päivässä (8 eur kun mukaan lasketaan baareista ostettu rööki), mistä kertyy noin 2920 eur etua vuodessa per kolvi. Suomalaisen oikeustajun ja kohtuullisuusperiaatten mukaan tätä pitäisi verottaa ehdottomasti marginaaliveroprosentilla (40%).
Kun 15-75 vuotiaista (4019931 ihmistä v. 2009) 75 % on savuttomia, niin 75%*4 019 931*2920€*40 % tarkoittaa 3.52 miljardia euroa tasa-arvoistavaa verotuloa vuodessa!
Tällä rahalla saataisiin rakennettua valtavasti vuokra-asuntoja lähiöihin ja keskustapuolueen tukialueille, mistä kansallinen hyvinvointimme luonnollisesti paranisi entisestään.
Epäkohtana olisi tosin se että veroa saatetaan yrittää kiertää eli savuttomuus saattaisi osittain mennä "maan alle". Aina näet löytyy ihmisiä, jotka asettavat oman mielihyvänsä yhteisen edun edelle. Röökittömyyttä alettaisiin ehkä harrastaa piilossa: perämetsissä, kaukaisilla soilla, yksityisasunnoissa suljettujen verhojen takana, varjoisilla kujilla, porttikäytävissä sekä ravitsemusliikkeiden ja kauppakeskusten saniteettitiloissa.
Onneksi tämä vaarallinen harmaan talouden muoto olisi kuitenkin kitkettävissä lisäämällä röökittömyyden valvontaa valtion ja kuntien toimesta, ja ottamalla siihen taloyhtiöissä, julkisilla paikoilla, liikennevälineissä sekä yleisötapahtumissa täydellinen nollatoleranssi.
Ei pidä vähätellä myöskään sitä työllistävää vaikutusta, jota verohuijareiden vastaiseen taisteluun käyminen yhteisen edun nimissä saisi aikaan!
